Ensimmäisen lapsen haluaminen voidaan laittaa naiivin kokemattomuuden piikkiin, ku vavvat nyt vaa on nii sulosii.
Mutta toisen lapsen yrittäminen on jo puhdasta typeryyttä, jonka selittää vain se, ettei Ykkösen uhmasta ole vielä kokemusta. Näin myös meillä.
Toinen siis toiveissa ja toistaiseksi vieläpä tulossakin. Takana keskenmenoja, mutta nyt LA 08/2012, ja housunpuntissa roikkumassa (t)uhmaikäinen apina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Heip. Meillä oli samaa ongelmaa tuossa viime syksynä. Tai meillä oli taistelua päiväunien ja yöunien kanssa.
VastaaPoistaRatkaisu tähän oli sitkeys. Tyttö tarvii edelleen päiväunet, ei millään jaksaisi koko päivää ilman niitä. Meillä herätään aamulla klo 6-7 riippuen päivästä. Päiväunet on aina puolen päivän aikaan, kestää 1-1,5h. Yöunille simahtaa aina viimeistään klo 20.30. Yleensä jo aiemmin.
Mutta varsinkin päiväkotipäivät väsyttää tyttöä niin että uni tulee kyllä. Mut tulee viikonloppuisinkin.
Jotkut lapset ei enää sit tarvii niitä päiväunia, mut meillä ne tuntuu tärpeellisilta. Mut sitkeys siinä taistelussa auttoi ja nykyään unille meno on helppoa! Se oli vaan joku VAIHE.
Tsemppiä!
Meillä oli viime syksynä se vaihe, ettei poika suostunut enää päiväunille. Oli ihan tajuttoman väsynyt, mutta ei suostunut nukkumaan. (Sit nukahteli minne sattui... no, saatiin ainakin hyviä kuvia ja videoita siitä.)
PoistaLopulta mä laitoin hänet aina klo 12 rattaisiin ja lähdin työntelemään - nukahti heti. Musta se oli ihan hassua, koska häntä ei oo koskaan nukutettu ulkona - nyt (2v) oli pakko. :D
Sitä kesti ehkä kuukauden ja sit alkoi taas nukahtaa päiväunille sisälläkin.
Kuten Odottelijalle tuossa jo kommentoinkin, meidän täytynee vaan uudestaan alkaa harrastaa niitä "huutoherätyksiä" 1h päiväunien jälkeen. Voi huokaus, ei nappaa sit yhtään... mutta jos nukkuu 2h päivällä, niin sit ei kyllä uni tule illalla kuin vasta myöhään. Ja sit onkin _kaikkien_ ilta pikkuisen pilalla.